Kesän lähestyessä ja viimeistään sen alettua tulee aina tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa juttua siitä, mitä aiotaan kesällä tehdä. Suunnistajakaverien kesken kysytään kuitenkin yleensä, että mille rastiviikolle ootte menossa.
Maisemaa Itävallan rastiviikolta 2017, osakisoihin 2 & 3 mentiin hissillä 🙂
Se on todellakin se meidän kesäloman ydinjuttu: joku rastiviikko. Eli viikko jossakin päin Suomea tai maailmaa, johon on tehty osakilpailuista koostuva rastiviikko, yleensä 5-6 osakisaa noin 7 päivän aikana. Ne olivat itselleni ihan parhaita kesälomamuistoja lapsuudesta ja nuoruudesta ja niitä haluan edelleenkin. Uskon myös, että se on mitä mainioin tapa pitää yllä lasten kiinnostusta harrastukseen. Yhteinen tekeminen, yhteinen kiinnostuksen kohde. Kaikki satsaavat suunnistajanuoret käyvät vähintään yhdellä rastiviikolla kesässä, niin siellä on meidän isommillakin jäbillä aina kavereita seuraksi. Hyvän seuratoiminnan lisäksi myös perheen osallistumisinnokkuudella on iso osuus lapsen ja nuoren harrastuksen jatkumisessa.
Nykyään suunnittelemme seuraavan kesän lomakohteita jo edellisenä kesänä. Suomen ja Ruotsin viikkojen valintaperusteena meillä on ihan ensimmäisenä maasto. Jos se ei kiinnosta lainkaan, suuntaamme katseen kauemmas. Oma lemppari on Keski-Eurooppa, mutta aivan fantastisia muistoja on muualtakin. Yksi kovasti kehutuista ja kiinnostavista kohteista on Kroatia, joka meillä on vielä kokematta ja se onkin lähivuosien todo-listalla.
Tänä kesänä suuntaamme ensimmäistä kertaa veteraanien MM-kisoihin. Niissä on moni tuttu, mm. vanhempamme, viettänyt unohtumattomia lomatunnelmia ja ajattelimme testata kyseisen rastiviikon fiiliksen. Itse pääsen jo veteraanisarjaan (D35), mutta mies ja lapset kisaavat yleisökisoissa. Ensi vuonna mieskin on oikeutettu nuorimpaan vetskusarjaan (H35), joten ehkä katselemme kisavaihtoehtoja sinne jatkossakin, jos kisat nyt miellyttävät. Niissäkin vaihtuu vuosittain järjestävä maa, joten vaihtelua riittää varmasti. Tänä vuonna kisat järkätään Tanskassa heinäkuun tokalla viikolla, joten suunnittelimme niiden ympärille kivan Tanska-Ruotsi-turneen. Vietämme Ruotsissa väliviikon Tanskan jälkeen telttaillen ja mm. Astrid Lindgren-kulttuuria harrastaen ja siirrymme sitten Ruotsin O-ringenille.
Jos on Tanskan veteraanien MM-kisoissa noin 4200 juoksijaa ja jokunen tuhat kisaturistia siihen päälle, moninkertaistaa O-ringen tuon määrän. Maailman suurin rastiviikko kerää vuosittain noin 30 000 osallistujaa. Tänä vuonna viikko järjestetään Örnsköldsvikissä 500 km Tukholmasta pohjoiseen. Rantakalliomaastot kiinnostivat meitä, joten jälleen kutsuu O-ringen. Yleensä siellä järjestelyt pelaavat ihan viimeisen päälle, maastot ja radat ovat hyviä ja myös pienet lapset viihtyvät kisapaikoilla: lapsille suunniteltu miniknat-suunnistus leimauksineen ja palkintoineen tuo joka kerta innokkaat hymyt neitien huulille. Örnsköldsvikistä pääsemme sitten näppärästi Uumajaan ja Vaasaan, josta on lyhyt siirtymä Kuortaneelle esikoisen konfirmaatioon – jäbä on suunnistusriparillaan meidän kisatessa lahden toisella puolen O-ringenillä.
O-ringeniltä on monia lämpimiä muistoja. Tapasimme Örebron O-ringenillä mieheni kanssa vuonna 2010. Olemme sen jälkeen käyneet Skånessa dyynimaastoissa v. 2014, Sälenissä tunturi-ja vaaramaisemissa 2016 ja nyt suuntana on sitten tuo Örnsköldsvik. Välivuosina on käyty mm. Ranskassa, Sveitsissä, Italiassa, Itävallassa ja tietysti myös Suomessa.
Rastiviikkoon kuuluu totta kai niitä suunnistussuorituksia. Ne muodostavat kisapäiville aikataulun. Jos majapaikassa on ystäväperheitä, isoäitejä ja -isiä , tätejä, setiä tai serkkuja, kuten meillä yleensä on, optimoimme autokyytejä. Ekana majoituksesta lähtevät ne, joilla kisalähdöt ovat aikaisimmin, muut siirtyvät kisapaikalle myöhemmin. Esimerkiksi Ruotsin O-ringenillä on monessa sarjassa jo käytössä vapaa lähtöaika, mikä helpottaa lastenhoitovuorojen jakoa. Tosin meidän nuorimmaiset haluaisivat aina myös muksulaan, eli sinne lasten hoitopaikkaan, jossa riittää seuraa ja hauskaa tekemistä eikä esimerkiksi Ruotsissa heille hoitokielikään ole ongelma.
Rastiviikolla on kuitenkin myös välipäiviä, jolloin meillä on tapana chillata ja usein myös tutustua johonkin lähialueen nähtävyyteen tai tehdä vaelluksia tai muita treenejä hienoissa paikoissa. Välipäivien ohjelmaa suunnitellaan joskus hyvinkin tarkasti etukäteen, toisinaan annetaan fiiliksen tai sään määritellä vaihtoehtoja. Itse rastiviikolla kuuluu grillailu ja hyvä ruoka ohjelmaan aina, ja porukan koosta riippuen saattaa jokunen viinihanapakkauskin kulua. Iltaisin majamökin tai -teltan vieressä roikkuu pyykkinarulla rivissä suunnistusvaatteita kuivumassa.
Se, että osallistumme rastiviikolle, pitää liikunnan mukana lomatunnelmissakin. Riippuen sarjavalinnasta on yleensä hyvä myös vähän lenkkeillä ennen rastiviikkoa! Olen osallistunut usein melko pitkiin kilpasarjoihin, jolloin puhti on iltaisin aika pois, mikäli oma kunto ei ole ihan kisasarjan luokkaa ollut. Tapoihini kun kuuluu yrittää aina täysillä, joten turvallisempi valinta onkin varsinkin nykyisellään lyhyt sarja. Mikäli tarjolla vain sellainen vaikeana on, yleensä valitsen sen. Helppo suunnistus kun ei tuo minkäälaisia kicksejä, oli sitten kyseessä lomaviikko tai ei.
Tulevalta lomareissultamme on totta kai luvassa stooria – miten liikkuu tämä lössi kamoineen Suomesta Tanskaan niin, että vain osa jatkaa Ruotsiin ja kuka missäkin mökissä seuraa meille pitää – palataan pian!