Vanha kunnon lausahdus ”puoli kiloa päivässä” on varmasti monelle tuttu. Perinteisesti on sanottu sen olevan 5-6 kourallista. Urheilupiireissä puhutaan monesti jopa kahdeksasta kourallisesta. Tärkeää on muistaa, että ajattelee määrää oman kämmenellisensä mukaan, eli aikuinen ei laske saantiaan 2-vuotiaan kouran mukaan!
Itse olen neljän lapsen kanssa monesti joutunut pohtimaan, että miten niitä saa nirsoille lapsille kurkusta alas ja mielellään vieläpä hyvin pureskeltuina. Vaikka kaikille on pienestä asti tarjottu kasviksia eri muodoissa, yksi toisensa jälkeen he ovat niitä lautasiltaan pyöritelleet sivuun. Varsinkin ja nimenomaan koulutaipaleen alettua. Makuaisti muuttunut? Luokkakavereiden esimerkki?Mene ja tiedä, mutta rasittavaa jokapäiväistä taistelua siitä ainakin seuraa.
Kasvissosekeitto on ainoa, joka meillä uppoaa ilman draamaa nelikon suuhun. Kaikkea en kuitenkaan halua soseuttaa, muussata tai piilottaa, joten olen ruvennut määrätietoisesti tekemään koekeittiötyyliin pelkkiä kasvisruokapäiviä. Itse olen noudatan lihatonta ja vehnätöntä ruokavaliota, ja tätä on nykyisin perheellekin tarjolla useamman kerran viikossa.
Ehdottomasti helpoiten meillä menevät raa’at kasvikset ja vihannekset sekä hedelmät. Niinpä päivän värikkäistä isoin osa lapsilla tulee niistä. Tässä eräänä päivänä olin nuorimmaisen kanssa kaupassa ja heti hedelmäosastolle päästyämme lapsi pyysi kovaan, kirkkaaseen ääneen, että voisinko ostaa hänelle ja siskolle rasiallisen ruusukaalia, PLIIS. En kieltäytynyt.
Pyrin pitämään hedelmäkulhomme – sesonkiajattelu huomioiden – monipuolisena ja helposti lähestyttävänä. Tällä hetkellä siellä näyttäisi olevan persimoneja, kiivejä, mandariineja ja banaania. Juuri tässä muutama päivä sitten kysyin 17-vuotiaaltani, että ottaisiko mandariinin. Kuulemma kyllä, jos kuorin. Helposti lähestyttävä sisältää meillä jonkin verran myös palvelutyötä 😉
Olen kuitenkin halunnut opettaa lapsille eri makuja, myös niitä kypsennettyjä kasviksia. Punajuuri, sienet ja bataatti ovat monipuolisista uuni-pannu-leivonta-yhdistelmä-sekoitus-kokeiluistani huolimatta kaikilla lapsilla suurin no go. Uunissa tehtyjä sipuleita, lehti-, kukka-, parsa- ja ruusukaaleja, paprikoita, porkkanoita ja jopa omenoita on sen sijaan kiltisti maistettu siirapilla ja fenkolilla tai rosmariinilla höystettynä. Värikkäät kasviswokit kelpaavat esimerkiksi lukiolaisellamme nälkään kuin nälkään – tai no, kuten itse sanoo: jos muuta ei ole.
Yllätysvuoasta on tullut bravuurini. Sinne menee kaikki, mitä milloinkin kaapissa on, usein jonkinlaisella juustolla höystettynä. Viimeksi herkuttelimme miehen kanssa lounaaksi sellaisella, jossa oli vihreitä linssejä, kaalia, porkkanaa, parsakaalia, fetaa ja oliiveja sekä pippuriruokakermaa ja parmesaania. Viisivuotias halusi maistaa sitä illalla ja inspiroitui ottamaan lisää.
Juuri nyt tätä kirjoittaessani talossa tuoksuvat keitetyt punajuuret. Lounashetki lähestyy ja koska mieheni ei kiukuttele punajuurista, herkuttelemme niillä aivan kahdestaan lumisen etätyöpäivän kunniaksi. Hiukan oliiviöljyä pannulle, viipaloidut punajuurit kyytiin, suolahiutaleita, pippuria… Tarjoillaan tonnikalan kanssa. Itselleni ottaisin kylkeen hiukan vuohenjuustoakin, mutta sille herkulle ei kotoa nautiskelijaseuraa löydy 😀
