Huippusuunnistajien kuulumisia

Mitä huippusuunnistajien talveen kuuluu? Kyselin tätä Marika Teiniltä ja Timo Sildiltä sekä nuorten maajoukkuesuunnistajilta Hanne Hilolta ja Juuso Viskarilta.

Missä päin asut?

Marika: Joensuussa.

Timo: Tampereella.

Hanne: Espoonlahdessa.

Juuso: Nummelassa.

Mitä suunnistuksellisia tavoitteita sinulla on ensi vuodelle?

Marika: Jos korona sallii MM-kisojen järjestämisen, MM-keskimatka ja pitkä matka ovat kirkkaimpina tavoitteina.

Timo: Mun henkilökohtainen tavoite ensi vuodeksi ovat MM-kisat, mutta seurajoukkueen jäsenenä tavoitteet ovat 10mila ja Jukola.

Hanne: Pärjätä mahdollisimman hyvin kevään nuorten EM-kisoissa ja SM-kisoissa top5 sijoitukset. Taitoon liittyvät tavoitteet: Kehittää suorituksen hallintaa niin, että pakka pysyy kasassa koko matkan ja ettei pienet virheet ja häiriötekijät maastossa vaikuttaisi kokonaissuoritukseen. Myös sprinttipuoli on kehityksen alla koska talvella on helppo kuivaharjoitella sprinttiä varten.

Juuso: Ensikauden päätavoite on nuorten MM-kisoissa.

Treenitunnelmissa Marika

Millaisia ovat lempparitreenisi?

Marika: Pitkät polkulenkit ja suunnistus hienoissa korpimaastoissa.

Timo: Tykkään yösuunnistuksista. Nyt on eri puolella Suomea ollutkin paljon leikkimielisiä yhteislähdöllisiä yösuunnistuksia ja se on mun lempparitreeni. Siinä on olemassa kaikki kolme oleellista suunnistustahkoa: a) tekniikka, b) keskittyminen tai paineensietokyky ja c) fysiikka, joka ei pysty muuttumaan liian rasittavaksi, koska tekniikka rajoittaa sitä, ja se on peruskaudella hyvä.

Hanne: Ei ole varsinaista suosikkia mutta tykkään kaikenlaisista pallopeleistä sekä vetotreeneistä (radavedot, suunnistusvedot porukassa maastossa/sprinttinä ja mäkivedot).

Juuso: Yösuunnistus on varmaan oma suosikkitreeni.

Pidäkö aamu- vai iltatreeneistä enemmän, vai onko ajankohdalla väliä?

Marika: Treeneissä kaikki kelpaa, mutta ihan aamuvarhain alkavista kisoista en välitä.

Timo: Jos treenaan yksin, tykkään enemmän aamutreeneistä. Ne ovat kuitenkin yleensä päivän päätreeni, niiden tekeminen antaa hyvän potkun koko päivälle ja onhan syksyn ja talven aikana mukavampi käyttää valoisaa aikaa. Porukassa treenatessa ei ole niin paljon väliä, onko treeni aamulla vai illalla.

Hanne: Aamutreenit, kun on treenannu valmiiksi ja kello on vasta 9-10. Tuntee, että on saanut paljon aikaiseksi ja kuitenkin koko päivä vielä edessä. Hyvästä aamutreenistä lähtee päivä aina hyvin käyntiin.

Juuso: Harjoituksen ajankohdalla ei ole väliä. Pääharjoituksen teen kuitenkin yleensä arkena illalla ja viikonloppuisin aamupäivällä.

Kisafiiliksissä Timo. Kuva: Sari Nurmela.

Juoksetko joka viikko vai teetkö säännöllisesti juoksua korvaavia harjoituksia (esim. hiihtoa, pyöräilyä, uintia, vesijuoksua)?

Marika: Pidän joka viikko 2 juoksutonta päivää, jolloin ohjelmassa on esimerkiksi hiihtoa, pyöräilyä, vesijuoksua tai vaikka crosstrainerin pyörittelyä.

Timo: Pääosin juoksen tai suunnistan. Talvisin olen yleensä myös hiihtänyt kohtalaisen paljon. Joka viikko olen pyrkinyt pitäämään yhden lepopäivän tai päivän, jolloin teen jotain korvaavaa (uinti, pyöräily, rullahiihto, hiihto).

Hanne: Juoksen joka viikko, mutta teen myös paljon ”korvaavaa” sillä suurin osa pk-treeneistä (ja talvella varsinkin verkat) on pyörällä, crosstrainerilla, vesijuosten sekä hiihtäen. Tehotreenit tulee aina juostua.

Juuso: Pääosin teen harjoitukset juosten, mutta viikkoon kyllä mahtuu myös yksittäisiä juoksua korvaavia harjoituksia. Muutama kuukausi sitten vasen jalkateräni operoitiin, joten nyt ovat kuntopyörä ja vesijuoksu tulleet erityisen tutuiksi.

Ja sitten lähinnä joulukuuta ajatellen:

Kuinka monta treenituntia harjoitusviikossasi suunnilleen on?

Marika: Vaihtelee tosi paljon viikkojen ja harjoituskausien välillä haarukassa 6-20, mutta perusviikoilla treeniä tulee 10-13 tuntia.

Timo: Riippuen siitä, miten paljon hiihdän tai juoksen, treenaan joulukuussa 17-23h viikossa.

Hanne: 9-10h kevyellä viikolla 7-8h.

Juuso: Se vaihtelee paljon.

Kuinka paljon sinulla on suunnistusta viikossa? Maastossa / työpöydän ääressä kuivaharjoitteluna?

Marika: Myös paljon vaihtelua, mutta keskimäärin 2-3 kertaa, joista yksi kova treeni. Kirjaimellista kuivaharjottelua en tee, mutta toki analysoin ja suunnittelen treenejä ja katselen netistä jotain karttoja tai gepsiseurantoja päivittäin.

Timo: Joulukuussa suunnistan varmaan vähiten koko vuoden mittakaavassa, mutta ehkä noin 3 kertaa viikossa tulee suunnistusta keskimäärin silloinkin. Kuivaharjoittelua en pysty laskemaan, koska sitä tulee luonollisesti treenien suunnitelemisestä, karttojen piirtämisestä ja jokapäiväsestä katsomisesta. En ole itse pitkään tehnyt perinteistä kuivaharjoittelua, jota nuorille tehdään, yritän mieluummin päästä metsään.

Hanne: Pyrin pitämään talven läpi 1 suunnistuksen viikossa sekä kuivaharjoittelua tulee tehtyä nyt 3-4 kertaa viikossa mutta siihen kuuluu myös psyykkiset harjoitteet ja ”treenit” ovat 10-25 min.

Juuso: Jos operoitu jalkaterä kestää taas maastossa, niin silloin viikossa on ehkä yksi suunnistusharjoitus. Yksittäisiä sprinttitreenejä saattaa olla mukana enemmänkin. Kuivaharjoittelua olisi tarkoitus tehdä aktiivisesti läpi talven.

Kisafiiliksissä Hanne

Miten saat motivaatiosi pysymään yllä ensinnäkin pimeinä joulukuun päivinä ja toisekseen myös vallitsevassa maailmanlaajuisessa koronatilanteessa, jossa tulevien kisojen kohtalo ainakin jossain määrin jälleen pieni kysymysmerkki?

Marika: Joulukuussa tykkään eliminoida pimeyttä viettämällä aikaa lumisemmissa maisemassa eli Lapissa, jollei Itä-Suomessa talvi ehdi vielä silloin saapua. Koronavirus ei sinänsä vaikuttanut treenimääriin, koska optimistisesti odotan, että kansainvälisiä kisojakin vielä järjestetään eikä treeni hukkaan mene, vaikka kisoja ei tavalliseen tapaan olisikaan. Treenien sisältöön poikkeusvuosi vaikutti ja tarkan ohjelman sijaan tuli tehtyä kaikenlaista vähemmän optimaalista harjoittelua, mitä nyt milloinkin huvitti. Nyt kuitenkin treenaan taas tavallisen ohjelman mukaan ja vältän pääni vaivaamista tulevaisuudella, kun en sille itse mitään muuta voi kuin toimia itse koronaturvallisesti. Yritän yleisesti olla murehtimatta asioista, joihin en voi vaikuttaa.

Timo: Suunnistusmotivaatio pysyi koronatilanteessakin, koska onneksi ei laitettu metsiä lukkoon. Mie katsoin sen asian niin, että nyt mulla oli aikaa käydä rennon mielin nautiskelemassa suunnistuksesta ja uusissa maastoista. Lisäksi oli mulla vihdoinkin aikaa piirtää itse karttoja, joka on ollut mun pieni harrastus (tai kuivaharjoittelu?). Koronatilanne sai mut myös ymmärtämään ettei mun sydä välttämättä syki enää niin paljon siihen kisaamiseen, pystyn suunnistuksesta nauttimaan yhtä paljon ilman sitäkin. Treeneissä käymistä olen jatkanut synkkinä aikoina, koska mulla on aina ollut aika korkea tunnollisuus treenien suhteen: sen, jonka olen valmentajani kanssa sopinut, myös täytän. Jos jollakulla on vaikea lähteä treeniin tai jatkaa säännöllistä treenissä käymistä, suosittelen sitoutumista johonkin treeniryhmään, aika vaikea on jättää lähtemättä kun tietää, että kaveri odottaa kylmässä ja koleassa säässä!

Hanne: Motivaation voi jakaa kahteen; sisäiseen ja ulkoiseen. Olen aina kokenut, että minulla on aika suuri sisäinen motivaatio siihen mitä ikinä teenkään, koska saan siitä mielihyvää ja tyydytystä. Toki myös ulkoiset motivaattorit, kuten voittaminen ja pärjääminen kisoissa motivoi treenaamaan. Tulevan kauden kisojen kohtalo selviää lopullisesti vasta juuri ennen kisoja, eikä siihen voi muuten vaikuttaa kun noudattamalla korona ohjeistusta ja välttämällä sairastumisen. Oletuksena että niin kauan kun kisat on kalenterissa ne pidetään ja niitä kohti mennään kunnes toisin sanotaan! Aina välillä tulee mietittyä miksi tätä tekee ja onko tässä mitään järkeä. Silloin on hyvä katsella ja miettiä omia tavoitteitaan, joita on kirjannu ylös, koska se antaa sen lisä puristuksen esim. treenin vikaan vetoon ja motivoi harjoittelemaan, koska harjoittelulla on jokin selkeä tavoite. Kun on miettinyt mikä sytyttää aina lähteä treenaamaan ja mikä on tärkeää itselleen (hauskan pitäminen ja nauttiminen urheilusta), pystyy helposti mietiskellä silloin kun tuntuu huonolta ja mikään ei mene putkeen, että täyttyykö omat arvo ja jos ei niin miksi.

Juuso: Tällä hetkellä kehittyminen motivoi eniten. Kovasti toivon, että leikkaus tuo ratkaisun pitkään kestäneeseen vammaan, ja pääsisi vihdoinkin normaalisti taas harjoittelemaan. Toista vuotta ei enää jaksaisi saman vamman kanssa vääntää.

Treenitunnelmissa Juuso

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää muille suunnistajille pimeään joulukuuhun?

Marika: Vaikka on synkkää, se on kuitenkin vain yksi kuukausi ja sitten valon määrä alkaa taas lisääntyä kohti kevättä. Ulkona tulee (melkein) aina hyvä mieli, vaikka sinne onkin välillä vaikea lähteä!

Timo: Toivon iloista joulunodotusta! Joulukuu on myös oiva aika käydä kaksi kertaa päivässä yösuunnistamassa 🙂

Hanne: Välillä on okei ottaa taukoa jos tuntuu huonolta eikä jaksa, se on jopa ihan tervettä välillä keskittyä johonkin muuhunkin kuin treenaamiseen. Ja silloin kun tuntuu hyvältä ja on motivaatiota niin antaa palaa, kuhan pysyy terveenä eikä loukkaannu.

Juuso: Treeni-iloa joulukuulle!

Superpaljon kiitoksia teille upeille suunnistajille näistä avartavista haastatteluvastauksista. Paljon tsemppiä treeneihin ja täällä on varmasti meillä kaikilla teille peukut pystyssä ensi kautta varten!

Ens kauel

Ens kauel. Se perinteinen lausahdus, jota monen suunnistajan suusta kuulee syksyisin. Yleensä se liittyy kaudenpäätösjuhlintaan, mutta niitä on nyt ollut vähän vähemmän, sattuneesta tilanteesta johtuen.

Ens kauel -ajattelu tarjoaa uudet mahdollisuudet aloittaa puhtaalta pöydältä. Voi miettiä uudet tavoitteet, ideoida uusia treenimuotoja ja rakentaa arkeen uusia rutiineja. Olen kuullut tuota lausetta niin huippusuunnistajilta kuin jäähdytteleviltä keski-ikäisiltä perheenisiltä. Ihan jokainen voi lähteä hakemaan uutta nostetta sieltä ens kauelta.

Suunnistajan kausi vaihtuu marraskuun alussa, joten tätä ens kautta on nyt ehditty käydä muutama ensimmäinen viikko. Paljon on näkynyt sosiaalisessa mediassa treenikuvia ja inspiraatiovideoita. Osalla on seurapaidan väri vaihtunut, toisilla asuinpaikka, joillakin sekä että. Myös ne, joilla värit ja paikkakunta pysyvät, ovat intoutuneet tasotesteihin, testijuoksuihin ja kuntosaleille.

Itse uskon, että olivat tavoitteet mitä tahansa, aina löytyy petrattavaa sinne ens kauelle. Tavoitteet voivat liittyä urheiluun tai vaikka nukkumiseen, perheen kanssa vietettyyn aikaan, kirjeiden kirjoittamiseen, säännölliseen tai terveelliseen ruokailuun, isovanhempien luona kyläilyyn tai vaikka puutarhanhoitoon. Oli aihe mikä tahansa, tekijä löytyy peilistä.

Suunnistaja tai et; mitä sinä haluat saavuttaa ens kauel? Millaisia muutoksia arkirutiineihisi täytyy tulla, jotta saavutat tavoitteesi? Muista, että yksi pieni asia saattaa johtaa aivan mittavaan muutokseen. Olet siitä jo askeleen päässä.

Korona-kevään suunnistustoimintaa Lynxissä

Eipä osannut moni talvella kuvitella, millainen kevät, kesä ja koko loppuvuosi tästä vuodesta 2020 tulisi, jokaisella elämän osa-alueella. Suunnistus on ollut ehkä yksi niistä lajeista, jotka ovat nousseet esiin edukseen. Seuroissa on ideoitu monenlaisia vaihtoehtoisia toteutusmalleja, joista moni jäänee ihan pysyväksikin ratkaisuksi vanhojen tapojen rinnalle.

Omassa seurassani Lynxissä ideoimme heti maaliskuussa keinoja, joilla saisimme säilytettyä urheilijoiden (ja perusharrastajienkin) motivaation sekä ylläpidettyä & kehitettyä talvella hankittua hyvää kuntoa. Valmentajatiimillä kehitimme ensin Karanteeni-cupin. Se palveli hienosti aikuisia ja isompia nuoria. Joka viikko julkaistiin uusi kisarata, jonka kaikki kävivät juoksemassa, ottivat reitin gps:llä talteen ja jakoivat sovitulla tavalla valmennusportaalle. Ratoja oli kaksi kisarataa: lyhyempi ja pidempi ja ennalta oli määrätty, että miehillä on pidempi, muut voivat valita. Lisäksi aina oli myös kolmas, edellisiä lyhyempi ja helpompi rata, joka oli sitten ohjelmassa monella 12-14-vuotiaalla, mutta tästä ei tarvinnut palauttaa gps-jälkeä.

Sunnuntai-ilta oli sitten ruutuviihdettä: kävimme läpi lyhyen ja pitkän kisaradan rastiväli rastiväliltä niin, että osallistujien gps:t näkyivät. Tuokio kesti aina pari tuntia, eli yhtä rataa spekuloitiin tunnin verran. Lopuksi saimme lopputulokset näkyviimme eli tilaisuus oli lähes live-seurantaa. Hyvitykset olivat tärkeitä, ja esimerkiksi pidemmän radan juosseet naiset ja nuoret saivat hyvitysminuutteja per kilometri, joten jännittää sai aina maaliin asti. Yhteensä Karanteeni-cupiin tuli osakilpailuja kuusi.

Kevään aikana virittelimme myös vuoden ensimmäistä juoksuprojektia, ja syntyi #lynxppmax-polkujuoksusarja. Reittejä oli kuusi eri puolilla Kirkkonummea ja lähiseutuja (vähän senkin mukaan, missä päin lynxiläisiä asui). Jokaiseen paikkaan suunniteltiin noin kilometrin reitti, ja ennalta oli määrätty, montako kertaa (palautus välissä) minkäkin ikäisten piti kierros juosta, jotta tulos oli osallistumiskelpoinen. Nuorimmilla, 8-10-vuotiailla, riitti 1 kellotuskierros kun taas aikuisten ja yli 18-vuotiaiden piti juosta vähintään kolme kierrosta, joiden keskiarvotulos aina kirjattiin. Tähän mieheni koodasi ohjelman, joten osallistujilla riitti tulosten naputtelu järjestelmään.

Ppmax-juoksuja teki lopulta yhteensä 44 seuralaista yhteensä yli 300 kellotuskierroksen verran tuon kuuden viikon aikana. Melkoinen spurttailu siis kävi Kirkkonummella huhti-toukokuussa! Voittopaikoista oli tiukkaa skabaa nuorimpien osallistujien kesken, mikä oli aivan mahtava juttu.

Karanteeni-cupin ja ppmaxien kuusiviikkoisten vielä ollessa kesken heräsi muutamalla naisella idea lähteä neulomaan näihin Lynx-sukkia palkinnoiksi. Ja näin sitten lopulta kävikin, whatsapp-ryhmä lauloi kuumana, kun lopulta yhteensä 18 paria sukkia (ja tuplapalkinnon saajille myös lapasia) syntyi taitavissa käsissä.

Innokkuutta löytyi seurasta moneen suuntaan, sillä heti poikkeusolojen alettua yksi innokas seura-aktiivi lähti pyörittämään viikottaisia jumppa- ja kehonhuoltotuokioita videon välityksellä. Suosio oli hyvä ja tapahtumat pyörivät edelleen!

Me nuorten valmentajat pidimme viikkotapaamiset virtuaalisesti ryhmien kanssa. Joka keskiviikkoilta oli kolmen eri ryhmän tapaamiset, joissa nuorimpien kanssa harjoiteltiin karttamerkkejä & käytiin läpi omatoimisuunnistusten ratoja + toteutuksia, joita lapset olivat vanhempineen käyneet viikolla tekemässä ja isompien kanssa pidetiin Kahoot-kisacupia vaihtelevilla teemoilla. Näin valmentajan roolissa oli hauskaa ideoida nuorille uusia teemoja Kahooteihin, esimerkiksi ”ruotsalaiset suunnistusseurat ja niiden paikkakunnat” oli hilpeä aihe.

Kartat ja materiaalit haettavissa sovitusti ilman kosketusta 🙂

Viikkotreffeistä huolimatta tuntui, että lapsillekin piti saada kisafiilistä, joten järjestimme lapsille oman Korona-viestin (alle 14-vuotiaat) ja kesäkuun alussa vielä oman nelipäiväisen leiriviikon yhdessä Espoon Akilleksen kanssa.

Tässä vaiheessa onneksi alkoi näyttää jo siltä, että kesällä päästään kuin päästäänkin myös ”oikeisiin” kisoihin ja ennen kaikkea näkemään kavereita ihan livenä. Tätä kirjoittaessa 14-vuotiaani on päässyt suunnistusleirille Kisakallioon, 17-vuotias lähtee omallensa ensi viikolla ja ensi viikolla pidetään myös ensimmäiset henkilökohtaiset kisat tälle vuodelle. On niitä odotettukin! Viime viikonloppuna oli jo viestitunnelmaa ensin Impivaaran viestin ja sitten Jukolan 1995 uudelleenjuoksun tunnelmissa. Meiltä Lynxistä oli joukkueet molemmissa ja samanaikaisesti Nuuksiossa kisatussa omatoimisessa Nuuksio 7:ssa ja Nuuksio 4:ssä myöskin. Nuuksiossa meillä oli erilaisia kuntojoukkueita ja näiden ryhmähenki oli ihan mieletöntä. Kisaraporttiseuranta Nuuksiosta ennen ja jälkeen -kuvineen varttuneempien naisten whatsapp-ryhmässä oli mahtavaa antia viikonloppuna.

Itse innostuin kirmailemaan sekä Karanteeni-cupissa että ppmaxeissa ihan itseäni hikeen, mutta niiden loputtua oma treenimotivaatio on ollut vähän hakusessa. Koko settien ideointi lähti alunperin ajatuksesta tukea nuoria ja vähän vanhempia tosissaan treenaavia kehityksessään & motivaatiossa, mutta kummasti niistä löytyi se kipinä myös tällaiselle sunnuntaisuunnistajalle. En edes muista, milloin olen viimeksi juossut niin, että makaan maalissa pururadan pinnassa hengästyneenä ja kaikkeni antaneena. Ppmaxeissa tein niin, ja voi sitä fiilistä kropassa sen jälkeen! Ehkä on pistettävä uusi proggis pystyyn, jos kerran muuten ei tossu lenkkipolulle vie?