Tiedättekö tunteen, kun ideoita vaan pulppuaa? Ja niitä on päästävä toteuttamaan, ei huomenna, vaan heti! Suunnistuksia on jo ohjelmassa, mutta vielä on myös poikkeusolojakin eli myös sitä kautta aikaa tällä suunnistusmutsilla. Ja kesääkin jäljellä… Mikäli haaveeni eivät vaadi suuria summia, huippuihana mieheni on onneksi aina valmiina avuksi. Niin nytkin, kun halusin päästä kasvattamaan meille pientä hedelmätarhaa, jossa peurojen tuomat haasteet olisi otettu huomioon.
Päätimme aloittaa maltillisesti ja tilasimme pienen erän pensaita ja puita Tahvosilta – kotimaista tuotantoa Raaseporista. Isän ihanalla avustuksella lajikkeiden valinta sujui helposti. Meille muutti kuusi karviaispensasta (sekä Lepaan punaista että Hinnonmäen keltaista), viisi mustaherukkapensasta, viisi punaherukkapensasta, kaksi luumupuuta, kaksi kirsikkapuuta ja kaksi omenapuuta.
Valitsimme hedelmätarhalle tontilta aurinkoisen paikan, jonne tuleva rakennustyömaamme ei mene häiritsemään uusien perheenjäsentemme toivottavasti reipasta kasvua. Maanmuokkauksessa tarvittiin vain pintamaan poisto, jossa naapurista Kalle koneineen oli jälleen mies paikallaan. Enpä tiedä, mitä tekisin ilman Kallea! Hän naureskelikin miehelleni, että vielä joku päivä pistämme siellä pystyyn 200 neliön kasvihuonetta, sen verran tehokasta taitaa suunnitteluni ja toteutukseni olla.
Niittypohja oli savimaata, joten mieheni sai pientä habatreeniä kaivaessaan 22 kuoppaa – minä tyydyin täyttämään niitä tuoreella kotikulmien mullalla. Appiukkokin tuli avuksi, ja me vastavuoroisesti kaivoimme heille 80 kuoppaa aavistuksen huokoisempaan hiekkamaahan tontin havupensaita varten. Tuon viikonloppurutistuksen jälkeen ei tarvinnutkaan miettiä hetkeen lihaskuntotreenin tekemistä…
Herukat ja omenapuut sijoitimme aidatun alueen ulkopuolelle ja 180cm korkean aidan sisälle loput puut ja pensaat. Sinne mahtui myös kolme istutuslaatikkoa, jonne sujautin heti ylijäämätaimiani, jotka eivät mahtuneet kasvihuoneeseen. Seuraavaksi vuorossa on nurmikon kylväminen ja eiköhän sinne mieheni ideoima mietiskelypolku ja -penkkikin vielä loihdita. Ilmeisestikään en hyppele suunnitelmistani toiseen aivan yksikseni 😉